Kyllä. Suurin osa lemmikeistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa hammasongelmista. Hammassairaudet ovat lemmikkien yleisimpiä sairauksia.

Parodontiitti, eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus on koirien yleisin suun sairaus. Yli 3-vuotiaista koirista noin 80%:lla  ja kissoista noin 70%:lla on jo jonkin asteisia parodontiittimuutoksia hampaistossaan. Parodontiittia esiintyy erityisesti kääpiö- ja toyrotuisilla koirilla, joilla mm. hammasvälit ovat ahtaammat pienikokoisten leukojen vuoksi. Myös tietyillä roduilla, kuten yorkshirenterrierillä, kääpiösnautserilla ja cavalierkingcharlesinspanielilla, on erityinen alttius parodontiitille jo hyvinkin nuorella iällä.

Parodontiitin aiheuttaa hampaan pinnalle ja ientaskuun kertyvä bakteereja sisältävä massa, eli plakki. Plakki on sitä vaaleaa töhnää, jota kertyy myös ihmisten hampaiden pinnalle hampaiden pesun jälkeen jo yhdessä päivässä. Jos plakkia ei poisteta päivittäin hampaita harjaamalla, se kovettuu nopeasti syljen mineraalien vaikutuksesta muodostaen hammaskiveä. Plakin ja hammaskiven muodostumisen seurauksena ien tulehtuu, syntyy ientulehdus, eli gingiviitti. Gingiviitti saa ikenet punoittamaan ja vuotamaan herkästi verta, suu alkaa haista ja voi olla kipeä.  Gingiviitti voi kuitenkin parantua kokonaan säännöllisellä plakin ja hammaskivenpuhdistuksella, mutta pitkittyessään tulehdus voi edetä syvemmälle ientaskuun parodontiitiksi, jonka aiheuttamat vauriot ovat peruuttamattomia.

Parodontiitti tuhoaa hammasta kiinnittävää sidekudosta ja luuta, jolloin ientaskut syventyvät, hampaan kiinnitys löystyy ja hammasta ympäröivä alveolaariluu katoaa. Parodontiitin päällepäin näkyviä merkkejä ovat ientulehduksen lisäksi mm. ienten vetäytyminen hampaan ympäriltä. Pitkälle edenneessä parodontiitissa hammas voi alkaa heilua tai jopa irrota, mutta läheskään aina parodontiittimuutokset eivät näy päällepäin. Niiden tarkka tutkiminen ja tarvittavan hoidon määrittäminen edellyttää nukutuksessa tehtävää hammastarkastusta ja hammasröntgenkuvausta. Menetettyjä kiinnityskudoksia ei saada takaisin huolellisella hoidollakaan, siksi riittävän ajoissa aloitettu ennaltaehkäisevä hoito on ensiarvoisen tärkeää. Lieväasteisen parodontiitin hoidon ensisijaisena tavoitteena on estää muutosten eteneminen päivittäisellä plakin poistolla, eli hampaiden harjauksella, sekä säännöllisellä nukutuksessa tehtävällä hammashoidolla.  Jos muutokset ovat pitkälle edenneitä, voi ainoana hoitovaihtoehtona olla huonokuntoisten hampaiden poisto, jotta kipu loppuisi ja ympäröivien kudosten tulehdus saadaan rauhoittumaan. Hoitamaton parodontiitti on kivulias ja voi pahimmillaan johtaa leukamurtumaan. Lisäksi jatkuva tulehdustila kuormittaa elimistöä ja vaurioittaa myös mm. maksaa, sydänläppiä ja munuaisia.

Kissoilla on myös hyvin usein hammassyöpymiä, eli hammasresorptioita. Niitä tavataan erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla kissoilla. Sairauden syytä ei tunneta, taustalla on todennäköisesti useiden tekijöiden yhteisvaikutus. Syöpyneet hampaat ovat kivuliaita ja niiden ainoa hoitokeino on hampaanpoisto. Syöpymän tyypistä ja asteesta riippuen hammas poistetaan joko kokonaan kirurgisesti tai joissain tapauksissa nk. kruunuamputaatiotekniikalla.  Sairaudelle on tyypillistä, että vuosien kuluessa syöpymiä ilmaantuu vähitellen useisiin hampaisiin. Siksi vuotuinen seuranta on tärkeää.

Myös osalla koirista on hammassyöpymiä. Niitä esiintyy erityisesti vanhemmilla koirilla ja usein syöpymiä tavataan yhdessä tulehduksellisten iensairauksien kanssa. Hammasjuurten syöpymiä todetaan melko usein myös hampaitaan erityisen rajusti käyttävillä koirilla.

Muita yleisimpiä hammasongelmia ovat tapaturmaiset hammasmurtumat, hampaiden liiallinen kuluminen ja erilaiset purentaongelmat.

Hammasongelmat eivät usein näy päällepäin, siksi suosittelen kaikille pienikokoisille koirille ensimmäistä hammashoitoa viimeistään 2 vuoden iässä ja isoille koirille ja kissoille noin 3 vuoden iässä. Hammashoito on syytä varata jo aiemmin, jos eläimellä on esim. rokotuskäynnillä havaittu hammaspuutoksia, purentaongelmia tai merkkejä ien- tai hammassairaudesta.

Hammashoitoon on syytä hakeutua myös silloin, kun lemmikin ikenet punoittavat, ovat turvonneet, vetäytyneet tai verestävät, hampaissa on näkyvää hammaskiveä, suu haisee tai lemmikki aristaa suutaan tai pureskelua.

Hammashoitotarve määräytyy lemmikin yksilöllisen tarpeen ja kotihoidon tason mukaan. Osa parodontiittipotilaista tarvitsee päivittäisen kotihoidon lisäksi klinikalla tehtävää hammashoitoa puolivuosittain, kun taas hyvähampaisille potilaille voi riittää hammashoito 2-3 vuoden välein.

Koirien ja kissojen hammaskiveä ei voida puhdistaa kunnolla ilman, että eläin on nukutettuna. Hammaskiveä ja plakkia on hampaiden pinnoilla ja ientaskuissa sellaisilla alueilla, joihin ei pääse käsiksi, jollei eläin makaa aivan paikoillaan ja rentona suu auki. Ientaskujen puhdistus tuntuu myös jossain määrin epämiellyttävältä, minkä vuoksi se onnistuu ainoastaan nukutuksessa, jolloin eläin sallii toimenpiteen, eikä tunne kipua.  Ientulehduksen ja parodontiitin ehkäisyssä on välttämätöntä puhdistaa hampaan näkyvän osan eli kruunun lisäksi myös ientaskut, hammasvälit ja esim. takaposkihampaiden hankalasti tavoitettavat takapinnat, sillä muuten hoidosta ei ole hyötyä. Hereillä tehtävät hammashoidot eivät ole eettisiä, eivätkä alan asiantuntijoiden suosittelemia.

Lue vastaus kysymykseen kirjoittamastani artikkelista tästä linkistä

Lähes kaikkien eläinten hampaistosta tai leukaluusta löytyy hammasröntgenkuvauksessa löydöksiä, joita ei pystytä paljaalla silmällä näkemään. Ilman kuvausta ne voisivat jäädä kokonaan huomaamatta ja aiheuttaa lemmikille kipua ja monenlaista muuta harmia. Tällaisia löydöksiä ovat mm. hampaan kiinnityskudoksen ja ympäröivän luun tulehdus, kuolioituneet tai syöpyneet hampaat, puhkeamatta leukaluun sisään jääneet hampaat (päällepäin nähdään vain, että hammas puuttuu), puhkeamattomien hampaiden tai kuolioituneiden hampaiden ympärille muodostuneet leukaluun kystat, luukasvaimet ja hampaiden rakenteelliset kehityshäiriöt. Hammasröntgenkuvista pystytään myös seuraamaan esim. murtuneiden hampaiden, hammassyöpymien tai hampaan kiinnityskudoksen tulehduksen tilannetta ja muutosten etenemistä ja siksi se on oiva apuväline hoidon seurannassa ja suunnittelussa.

Myös vanhan lemmikin voi nukuttaa turvallisesti, kunhan sen terveydentila on selvitetty ennen nukutusta ja nukutus suunnitellaan potilaskohtaisesti.  Jos lemmikkisi on seniori-ikäinen (koira yli 8 v. tai kissa yli 10 v.) ja se ei ole käynyt eläinlääkärin tutkimuksessa viimeisen vuoden aikana, suosittelen erillistä terveystarkastuskäyntiä ennen hammashoitoa. Iän myötä lemmikille voi tulla esim. sydänvaivoja tai munuaisten vajaatoimintaa. Nämäkään eivät yleensä ole esteenä hammashoidolle, kunhan sairaus otetaan huomioon mm. nukutuksen yhteydessä annettavien lääkitysten valinnoissa. Iso osa hammaspotilaista on vanhoja lemmikkejä ja juuri siksi hammashoitoja päätyönään tekevillä eläinlääkäreillä on yleensä hyvä osaaminen ja laaja kokemus myös vaativampien nukutuspotilaiden hoidosta. On aivan tavallista, että pitkiäkin nukutuksia tehdään turvallisesti vanhoille koirille ja kissoille ja ne toipuvat toimenpiteestä erittäin hyvin.

Hampaita poistetaan joko ei-leikkauksellisesti tai leikkauksellisesti. Lemmikkien hampaat edellyttävät monesti leikkauksellista eli kirurgista poistoa, koska niiden juuret ovat pitkät ja iso osa hampaista on monijuurisia. Toimenpide on monivaiheinen; alueen ien avataan ja siirretään kielekkeenä pois juurialueen päältä, riittävä määrä juuria kiinnittävää alveolaariluuta poistetaan poralla, hammas paloitellaan yksijuurisiksi osiksi ja juuret irrotetaan varovasti alveolikuopistaan. Hampaan poiston jälkeen hammaskuopasta poistetaan tulehduksellinen kudos ja luun terävät reunat tasoitetaan ja alue suljetaan ien-limakalvokielekkeellä itsestään sulavin ompelein. Potilas saa toimenpiteen aikana erilaisia kipulääkkeitä ja alueet puudutetaan paikallispuudutteilla. Kivunhoitoa jatketaan myös kotona.  Suun tulehdukset ja haavat paranevat yleensä hyvin ja potilaat toipuvat nopeasti. Toipumisessa hyvä kotihoito on tärkeää; on varmistettava, että potilas saa heti kotiuduttuaan ravintoa ja saa sille määrätyt lääkitykset.

Hammashoitojen tarkoitus on pitää hampaat hyväkuntoisina lemmikin suussa.  Hampaita joudutaan kuitenkin poistamaan silloin, kun ne ovat niin huonokuntoisia, ettei niitä enää voi hoitaa ja niistä on eläimelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Eläimen vointi ja elämänlaatu paranevat, kun kipeä, tulehtunut tai kuoliossa oleva hammas ei enää vaivaa.  Tarpeen vaatiessa kotikoira tai -kissa pärjää hyvin, vaikka sillä ei enää olisi hampaita suussa.

Hammashoidon hinta muodostuu hoitoon käytetystä ajasta, hoitohenkilökunnan määrästä, koulutuksesta, tiloista, laitteistoista sekä hoitoon ja anestesiaan käytetyistä tarvikkeista ja lääkkeistä. Näissä on kovin suurta vaihtelua eri klinikoiden välillä. Kokonaisvaltaiseen hammashoitoon sisältyy inhalaationestesiassa tehty hammaskivenpoisto, hammasröntgenkuvaus, hammastarkastus ja hoitosuunnitelman laatiminen sekä potilaan anestesia- ja heräämövalvonta koulutetun klinikkaeläinhoitajan toimesta.

Hampaiden poistojen käytännöissä on myös eroja ja hintaan vaikuttaa mm. kuinka paljon niihin kuluu aikaa, tehdäänkö poistot kirurgisesti, puudutetaanko poistoalueita (ja millä puudutteilla) ja suljetaanko poistoalueet ompelein.

Perushammashoidon, eli hampaiden puhdistuksen, tarkastuksen ja kuvauksen hinta on hinnoiteltu valmiiksi paketiksi, jonka hinta on tiedossa jo etukäteen. On kuitenkin mahdotonta ennustaa hampaiston tilannetta ja tarvittavien hoitojen (esim. hampaidenpoistot) lopullista yhteishintaa, ennen kuin potilaan suu on kokonaan tutkittu ja röntgenkuvattu. Siksi eläinlääkäri soittaa omistajalle toimenpiteen aikana, kun suun tilanne on selvillä ja hoitosuunnitelma laadittu. Puhelimessa omistajan kanssa sovitaan, mitä toimenpiteitä käynnillä tehdään ja mitä ne yhteensä maksavat.

Hammashoito kestää vähintään noin 1,5 tuntia. Jos suussa on paljon hoidettavaa, esim. useita kirurgisesti poistettavia hampaita, voi hoito kestää jopa 3-4 tuntia. Tämän pidempiä toimenpiteitä en yleensä tee yhdellä kertaa. Tarvittaessa jatketaan hammashoitoa myöhemmin. Toimenpiteen päätyttyä potilaan heräämistä ja vointia seurataan klinikalla noin 1-2 tuntia. Kotiin lähtiessä potilas on aina hereillä ja pystyy itse kävelemään.

Osalla pennuista maitohampaat eivät irtoa itsestään ajoissa ennen pysyvien hampaiden puhkeamista, jolloin  ne on poistettava. Tämä on tavallista erityisesti kääpiö- ja toyrotuisilla koirilla. Maitohampaiden poistolla suuhun saadaan kaivattua tilaa pysyvien hampaiden puhkeamiselle oikean asentoon. Lisäksi toisinaan pentujen maitohampaita joudutaan poistamaan purentaongelmien vuoksi. Voit lukea lisää pentujen purentaongelmista tästä linkistä. Maitohampaat poistetaan aina leikkauksellisesti, jotta poisto olisi mahdollisimman turvallinen pysyvien hampaiden kehitykselle. Toimenpide tehdään inhalaatioanestesiassa.

Kyllä voi. Ihmisten hampaita paikataan karieksen, eli reikiintymisen vuoksi. Karies on hyvin harvinaista koirilla, ja kissoilla sitä ei esiinny oikeastaan lainkaan. Yleisin syy lemmikkien hampaiden paikkaukseen tai pinnoitukseen on tapaturmainen hammasmurtuma. Hampaan kruunu voi lohjeta esimerkiksi kun lemmikki puree luuta tai keppiä tai kolauttaa hampaansa pudotessaan tai törmätessään. Lohjennut hammas tulisi aina hammasröntgenkuvata ja tutkia, sillä hammasmurtuma voi johtaa hampaan kuolioitumiseen ja esim. hammasjuuripaiseen kehittymiseen. Toinen yleinen syy hampaan pinnoittamiseen tai paikkaamiseen on koirien synnynnäinen hammaskiilteen kehityshäiriö.

Kyllä. Jos hampaan kruunu on lohjennut, eli siinä on kruunumurtuma, hammas tulee tutkia ja röntgenkuvata. Murtuneet hampaat voivat olla kipeitä, niihin voi kehittyä hampaan sisäinen tulehdus, hammas voi mennä kuolioon ja juuren ympärille voi kehittyä kivulias hammasjuuripaise.

Pinnallisesti murtuneet ja röntgenkuvissa juurialueeltaan normaalilta näyttävät hampaat voidaan suojata valokovetteisella pinnoitteella tai muovipaikalla (kts. edellinen kysymys) . Pinnoitus estää bakteerien pääsyä hampaan sisälle murtumapinnan kautta sekä ehkäisee murtumaan liittyvää vihlontaa. Hammas on syytä uusintakuvata 6-12 kk kuluttua.

Jos hampaan juurikanava on paljastunut murtuman yhteydessä, eli murtumapinnassa on nähtävissä verinen tai tumma juurikanavan poikkileikkaus, on hammas hoidettava viipymättä. Alle 48h vanhat, pulpakanavaan ulottuvat murtumat on mahdollista yrittää pelastaa nk. pulpa-amputaatio-toimenpiteellä. Tätä vanhempien komplisoituneiden (=pulpaan ulottuvat murtumat) murtumien hoitovaihtoehtoina ovat joko hampaan juurihoito tai hampaan poisto.

Hampaiden päivittäinen harjaus on paras keino hoitaa ja ehkäistä ientulehdusta ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta, eli parodontiittia. Harjausta kannattaa harjoitella vähitellen jo pentuiästä. On tärkeää tehdä harjaamisesta mieluinen rutiini, jotta sitä jaksetaan tehdä joka päivä. Hampaille pitää myös antaa töitä, mutta liian kovat luut voivat murtaa hampaita. Sopivia ovat hieman joustavat puruluut ja nahkarullat. Lisäksi tarjolla on monenlaisia tuotteita hampaiden kotihoitoon, esim. desinfioivia geelejä, huuhteita, juomaveteen lisättäviä tuotteita, erikoiruokia ja jauheita. Näistä mikään ei kuitenkaan korvaa hampaiden päivittäistä pesua.